Hämeenlinnassa, jugend-talossa, mukulakivikadun varrella asuu Minttu Saarinen, kuvataiteilija ja hänen kanssaan kolme kissaa, taiteilijan muusat. Kuulostaako romanttiselta?
Minttu Saarinen ja taustalla Strong Wind. Kuva: Anja Kuoppa
Kuulostaa. Mutta ateljeensa katveessa asuvan kuvataitelijan Minttu Saarisen mielenmaisema on kiinni arjessa ja ajan haasteissa. Hänet tuntevat tietävät, että työpöydällä ja luovuuden lähteissä on monta projektia ja monta tapaa luodata kuvia omasta ajasta. Konkretiaa ovat maalausten lisäksi ”projektit” eli erilaiset luovat ulostulot, joissa tavoitetaan muutosta ja ihmisen suhdetta siihen.
- Meneillään on vuonna 2018 aloitettu projekti Saako lihava nainen tanssia? Minttu Saarinen opastaa.
Tämä projekti on tuottanut valtaisan määrän tietoa. Uusimmassa teoksessaan Minttu ryhtyi katsomaan, millaisia näkökulmia naiseuteen löytyy yhdestä naistenlehdestä, ja edelleen, millainen muutos omaan elämään tulee, kun seuraa lehdessä lanseerattuja tuotteita, arvoja ja vinkkejä. Onko tuloksena mielipidevaikuttamista? – Hyvä kysymys, Minttu hymyää.
- On kiinnostavaa seurata, miten itse muutun ja miten pysyn itsenäni, kun joku muu kirjoittaa ja kuvittaa, miten tulee ajatella ja toimia.
Ensimmäinen kuukausi oli rankka. Siihen sisältyi elokuvia ja tv-sarjoja, joita ei ole tullut mieleenkään katsoa, musiikkia, jota ei olisi muuten kuunnellut ja ajatuksia, jotka ovat omasta elämästä kaukana. Tärkeä havainto on ollut, että naistenlehtielämä on sidoksissa kulutuskulttuuriin ja vallalla oleviin arvoihin.
– Kuitenkin iso osa jutuista on positiivisia, kuten kielteinen suhtautuminen tupakkaan ja alkoholiin, metsäterapia, lenkkeilyt ja itsestä huolehtiminen. Nyt on kiinnostavaa, mitä corona-virus tuo tullessaan.
Tällä hetkellä hyvä kysymys on, miten corona-viruksen aikainen elämä tallentuu muistiin. Minttu Saarinen kirjaa asiat ja pitää listaa muutoksista, ja näiden lisäksi hän luotailee asiaa blogissaan. -Yleisen mielipiteen seuraaminen ja kulttuurisen päiväkirjan pitäminen antavat mielenkiintoisen näkökulman naistenlehden seurantaan varsinkin nyt, kun maailma on muutoksessa.
Golden Sand. Kuva: Anja Kuoppa
Maalauksen tiet
Minttu Saarisen taiteilijaelämään mahtuu monen monta kulmaa. Alkupiste on kuitenkin kuvataiteilijuus, halu maalata. Taiteilijuus oli nuoren Mintun mielestä ihmeellistä, tavoittamatonta, syntymässä saatua. Onneksi matkaan tarttui yllättäviä tuttavuuksia, jotka ohjasivat oikeaan suuntaan. - Oivalsin, että kuvataiteilijaksi voi opiskella. Taiteen tekeminen oli ainoa luontevalta tuntuva vaihtoehto.
Tämä merkitsi sitä, että ennen koulutusta Minttu maalasi muutaman vuoden täyspäiväisesti. Hauska poikkeama on, että kun epäilyksen hetki koitti, Minttu hakeutui meijerikouluun. – Yritin puoli vuotta olla niin sanottu normaali, mutta luovutin ja hain taidekouluun.
Vaikka Minttu Saarinen tunnetaan useista projekteista, maalaaminen on ollut ensimmäinen taidemuoto ja maalaaminen jatkuu. Maalaukset ovat suurikokoisia, abstrakteja, mutta niissä on havaittavissa ihmisen läsnäolo ja vaikutus ympäristöön. Nyt esillä ovat luonto ja omat mielenliikkeet, ilmasto, vuodenajat ja veden elementit. – Muutos on tärkeää. Se näkyy jatkumona teosten ja vuosien sarjassa.
Runsaus, kimalteet, läpinäkyvät pinnat, pinnoissa struktuurit, liike. Nämä ovat Minttu Saarisen taulujen elementtejä. Ja mikä tärkeintä: ulkopuolinen harmonia ja värien istuvuus.
Kevät 7. Kuva: Anja Kuoppa
Taiteilija Minttu Saarinen
Kuvataiteilijana Minttu Saarinen määrittää itseään monipuoliseksi ja laaja-alaiseksi. Ehkä voidaan ajatella laajasti ja rakentaa kuvataiteilijuuden oheen monipuolisten tekniikoiden käyttöä. Esimerkkejä ovat video- ja äänitaide, installaatiot, performanssit ja käsitetaide. Käsitetaide on taidetta, joka ei saa perinteisen taide-esineen muotoa. Siinä on tärkeintä ajatus, käsite. Tähän sisältyy myös naistenlehden seuraaminen ja sen tuottama informaatio, dokumentointi ja kokemus.
Viime vuodelta kuuluisa ready-made-installaatio-projekti oli kovetetut naisten alushousut, jotka päällystettiin naisen asemaa kuvaavilla ja naista symboloivilla monipuolisilla esineillä kuten helmillä (hedelmällisyys, omaisuus), karvalla (keskustelu naisen karvoituksesta, hiukset) ja ruusun terälehdillä (nuppu - auennut ruusu – kuihtunut ruusu). Alushousut olivat esillä mm. puistoissa, joissa ristiriita julkisen tilan ja yksityisen, piilotellun esineen välillä loi osan teosten voimasta.
- Tällä hetkellä oma itse on taiteen tekemisen välineenä. - Altistan itseni asioille ja ilmiöille, joista teen taidetta. Lopputuloksena oman itsen käyttämisestä on teos, joka on käsitteellisempi kuin tähänastiset teokseni. Koen nykytaiteen joustavana ja monipuolisena siten, että se ei sido taiteilijaa yhteen tekniikkaan.
Taiteilijuus on tällä hetkellä tienhaarassa. Onko tarvetta tuottaa taide-esineitä vai riittääkö käsitetaide? Naistenlehti-projekti on kokeilu, jonka tulos on näkyvillä vuoden lopulla. Naistenlehti-projekti kulkee itsensä altistamisen tietä. -Taide heijastaa aikaa ja meidän aikamme on niin suuressa murroksessa, että taiteen on oltava rankkaa ja altistavaa.
Ensi syksyn näyttely paljastaa, millaisia tuloksia muutostarpeista on syntynyt. Luvassa on videotaidetta, kollaaseja, installaatioita ja tietenkin käsitetaidetta.
- Projektit eivät syö maalaamista, Minttu Saarinen vastaa epäilyyn ajan käytöstä. – Jokainen ajatuskulku vaatii oman tekniikkansa, mutta maalaus on kuitenkin erottamaton osa minua.
Anja Kuoppa
https://www.minttusaarinen.com/
Linkki Minttu Saariseen blogiin:
https://myskiimpi.blogspot.com/
Suunniteltu näyttely Suomenlinnassa
Ilmaperintö 14.5. -7.6.
(Katri Stenberg, Eira Lähteinen, Mari Isotalo, Minttu Saarinen)
