”Klassikko. Sillä voi huuhtoa ajasta mitä mielii.”
Vuodesta 1996 toiminut Tero Saarinen Company (TSC) lukeutuu maamme arvostetuimpiin nykytanssiryhmiin. TSC on esittänyt Tero Saarisen koreografioita, sekä luonut vuosien varrella vankkumattoman aseman ja laajan suosion myös kansainvälisillä areenoilla. Tanssin talon esityskauden avaajana TSC:llä on siis merkitystä myös laajemmin.
Hz, tanssijat R.Zandonà, E.Vesterinen, S.Solla, N.Lommi, E.Häyrynen ja koreografi Johanna Nuutinen. Kuva: Kai Kuusisto.
Kausi avataan luottaen tuttuun teokseen, mutta tuoden uudelle tanssin päänäyttämölle myös jotain täysin ennennäkemätöntä. Johanna Nuutinen on ensimmäinen ryhmän ulkopuolinen koreografi, kantaesityksellä Hz (2022). Tuttu klassikko saa puvulleen myös uuden kantajan, Tero Saarisen sooloteoksen HUNT vuodelta 2002 tanssii Auri Ahola ja huhtikuussa Atte Kilpinen. TSC:n syvä kokemus ja laaja suosio toisaalta velvoittavat näihin rohkeisiin ratkaisuihin, ja käsiohjelmassa Tero Saarinen perustelee ratkaisua nykytanssiteosten lyhyellä elinkaarella ja näennäisellä historiattomuudella. Teokset hautautuvat menneisyyden hämäriin eivätkä säily aktiivisessa ohjelmistossa. TSC aikoo jatkossakin tuoda näyttämölle klassikoita – tämä on strateginen kulttuuriteko.
Nuutinen tarjoilee taidekokemuksen, jossa kehon mahdollisuudet ja liike ovat vahvasti läsnä. HZ-teoksen viisi tanssijaa; Elina Häyrynen, Natasha Lommi, Saida Solla, Eero Vesterinen ja Riccardo Zandonà ovat teknisesti taitavia, ja heidän ilmaisunsa erilaisuus rikastaa kokonaisuutta. Näyttämöllä heidän kanssaan yhteistyötä tekee paitsi Tuomas Norvion luoma äänimaailma, myös suuri harsomainen kangas, joka hengittää omaan tahtiin. Tanssin talon Erkko-sali naksuu, kuohuu ja huohottaa, korostaen teoksen intensiivistä tunnelmaa, joka ei ole kuitenkaan painostava, saati ahdistava.
Nuutisen tanssijoiden kanssa luoma liikekieli on vaativan fyysistä, nerokkaat valoratkaisut synnyttävät uusia tiloja ja kohtaamisia. Eteneminen tilanteesta toiseen on luontevaa, jopa pehmeää. Valot häivyttävät tanssijat, mutta maagisesti he jäävät toisinaan kankaan tavoin näyttämölle, kuin varjokuvina ja heijasteina itsestään. Näyttämölle luodaan illuusiota ja aistiharhaa. Lopun toiveikas duetto muuntaa kankaan pilvestä maaksi kietoen tanssijat syliinsä.
Hunt, tanssija Auri Ahola ja koreografi Tero Saarinen. Kuva: Kai Kuusisto
Tero Saarisen Igor Stravinskyn säveltämään Kevätuhriin tekemä sooloteos HUNT on päivitetty ansiokkaasti. Auri Aholan tanssi on teknisesti tarkkaa ja hallittua. Aholan ”uhri” on olosuhteiden tai omien valintojensa vanki, ei niinkään hauras, vaan vahva ja itsenäinen, ymmärtäen mihin polku johtaa ja mitä se häneltä edellyttää. Jo tämä tuottaa uuden näkökulman tuttuun teokseen, vivahteen, joka kunnioittaa alkuperäistä, mutta luo tuoretta tulkintaa.
Odotukseni on, että esityskertojen myötä Ahola sävyttänee teosta vielä rohkeammin. Erkko-salin tekniset fasiliteetit, tilan koko ja muut kokemukseen vaikuttavat tekijät toivat myös Marita Liulian multimediaan sävyä, joka on nykypäivää, digitaalista todellisuutta. Teoksen päivittämiseen viittaaminen ei kenties ole olennaista, vaan se, miten teos saadaan elämään, saatellaan kohti uutta kukoistusta. Kuten Saarinen perusteluissaan toteaa, uudet tulkitsijat pitävät teoksen elävänä ja uusiutuvana.
Kannustan lukemaan myös Suna Vuoren kirjoittaman taustoittavan artikkelin klassikoista ja Saarisen mietteistä nykytanssin kestävästä kehityksestä. ”Klassikko. Sillä voi huuhtoa ajasta mitä mielii.”
Mervi Leivo
1.4. HZ, HUNT, Tanssin talo, Erkko-sali. Tero Saarinen Company
HZ
Koreografia ja ohjaus Johanna Nuutinen
Sävellys ja äänisuunnittelu Tuomas Norvio
Skenografia Joonas Tikkanen
Pukusuunnittelu Mert Otsamo
Dramaturgi Jarkko Lehmus
Tanssi Elina Häyrynen, Natasha Lommi, Saida Solla, Eero Vesterinen, Riccardo Zandonà
HUNT
Koreografia Tero Saarinen
Musiikki Igor Stravinsky: Kevätuhri
Multimedia, kuvat Marita Liulia
Valosuunnittelu ja lavastus Mikki Kunttu
Pukusuunnittelu Erika Turunen
Tanssi Auri Ahola (31.3.–5.4.), Atte Kilpinen (6.4.–9.4.)
