Valtion taidetoimikunnat ovat myöntäneet arkkitehtuurin, elokuvataiteen, esittävien taiteiden, kirjallisuuden, kuvataiteen, lastenkulttuurin, mediataiteen, monitaiteen, muotoilun, musiikin sekä valokuvataiteen valtionpalkinnot.
Lastenkulttuurin valtionpalkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa ja monitaiteen 28 000 euroa. Muut palkinnot ovat 14 000 euroa. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen jakoi neljätoista palkintoa 29. marraskuuta Suomen kansallisoopperassa Helsingissä.
Arkkitehtuurin valtionpalkinto jaettiin maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdille ja muotoilun valtionpalkinto Korutaideyhdistys ry:lle, elokuvajournalisti Kalle Kinnunen sai elokuvataiteen valtionpalkinnon, näytelmäkirjailija Heini Junkkaala ja tanssitaiteilija Liisa Pentti palkittiin esittävien taiteiden valtionpalkinnolla, kirjailija Eeva Kilpi ja runoilija Cia Rinne saivat kirjallisuuden valtionpalkinnot, oopperalaulaja Camilla Nylund ja muusikko Paula Vesala palkittiin musiikin valtionpalkinnoilla, ja räppäri Ailu Valle sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Visuaalisten taiteiden valtionpalkinnot jaettiin kuvataiteilija Jukka Korkeilalle, valokuvataiteilija Tiina Itkoselle ja mediataiteen asiantuntija Perttu Rastaalle, ja monitaiteen valtionpalkinnon sai taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen.
Taiteen edistämiskeskuksen (Taiken) asiantuntijoina toimivat valtion taidetoimikunnat päättävät vuosittain taiteenalansa valtionpalkinnoista. Palkinnon voi saada taiteilija, taiteilijaryhmä, taidekriitikko, taidejournalisti tai taiteenalalla toimiva yhdistys tai muu yhteisö tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai suorituksesta tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta taiteen alan hyväksi.
Palkintoperustelut:
Arkkitehtuurin valtionpalkinto
Gretel Hemgård (s. 1948) on tehnyt pitkäaikaista taiteellista työtä maisema-arkkitehtuurin luojana niin maisemansuunnittelussa kuin restauroinnissa sekä toiminut maisemanäkökulman ja -arkkitehtuurin hyväksi laaja-alaisesti sekä kansainvälisesti että kotimaassa.
Hemgårdin restaurointisuunnitelmien kohteet ovat tunnettuja kartano- ja huvilapuistoja, Suomen vanhimpia julkisia ja laitospuistoja, kasvitieteellisiä puutarhoja ja arvokkaita kulttuurimaisemia. Hänen työssään korostuu suunnittelun pitkäjänteisyys lähtien historia- ja kasvillisuusselvityksistä aina ylläpidon ohjaukseen asti. Monet toteutuksista ovat lajinsa parhaimpia Suomessa.
Myös uusille rakennettaville alueille on hänen suunnitelmistaan syntynyt laaja kirjo kaupunkiympäristöjen arkkitehtuuria, puistoja, katuja, hautausmaita, pihoja ja maisemateoksia, joissa maisemansuunnittelu ja -arkkitehtuuri ovat tinkimättömästi ja monipuolisesti mukana arkkitehtuurin rinnalla ja samalla itsenäisinä teoksina.
Arkkitehtuurin valtionpalkinnosta päättää arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta.
Elokuvataiteen valtionpalkinto
Elokuvajournalistina ja -kriitikkona Kalle Kinnunen (s. 1977) tekee työllään näkyväksi elokuvan taiteen, tuotannon ja liikealan ulottuvuuksia tarkasti ja monipuolisesti. Perinteisen journalismin lisäksi Kinnunen on herättänyt keskustelua Kuvien takaa -blogissaan. Hän on kirjoittanut myös elokuva-alan lähihistoriasta kirjoja, joissa näkyy journalistisen riippumattomuuden lisäksi huolellinen taustatyö, taiteenalan yleisten käytänteiden ja lainalaisuuksien kuvaus sekä myös niiden kyseenalaistaminen. Kinnunen on kyennyt elokuvajournalistina ansaitsemaan elantonsa aikana, jolloin mediatalot ovat profiloituneet kulttuurijournalismin resurssien alasajossa.
Kinnunen on toiminut vaikuttajana Jussi-palkintoja jakavassa Filmiaura ry:ssä, Suomen arvostelijain liitossa sekä Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalilla. Kinnunen on myös Euroopan elokuva-akatemian jäsen.
Elokuvataiteen valtionpalkinnosta päättää audiovisuaalisten taiteiden toimikunta.
Esittävien taiteiden valtionpalkinnot
Näytelmäkirjailija, dramaturgi ja ohjaaja Heini Junkkaala (s. 1975) on esitysten tekijänä omaääninen ja tinkimätön. Hän käsittelee teoksissaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja kipeitä aihepiirejä, kuten seksuaalista identiteettiä, sukupuolen moninaisuutta sekä sukupolvisia ja kirkollisia uskomusparadokseja. Aiheitaan hän tutkii epäillusorisen dokumentarismin keinoin, usein yksityisestä, henkilökohtaisesta näkökulmasta. Junkkaalalla henkilökohtainen ei ole oikeutta hakevaa, loukkaavaa tai raflaaviin ja uhriutuviin paljastuksiin pyrkivää. Hänellä on tekijänä ihailtava kyky tehdä yksityisestä yleistä. Tämä luo katsojalle merkittävän samastumispinnan.
Junkkaala rakentaa kypsää, syvää, rakenteellisesti monisyistä ja fragmentaarista teatteria. Rakenne ja toisaalta dialogin tarkkuus on nähtävissä tuoreimmillaan KOM-teatterin Valehtelijan peruukissa. Junkkaalan ohjaamassa ja yhdessä Pirkko Saision ja Marja Packalénin kanssa kirjoittamassa esityksessä farssi kiertyy tragediaksi, joka näyttäytyy koomisena.
Liisa Pentti (s. 1958) on vaikuttanut yli kolme vuosikymmentä tanssijana, koreografina, opettajana ja kuratoijana. Urallaan hän on esimerkillisesti yhdistänyt sofistikoituneen taiteellisuuden, pedagogisuuden, kansainvälisyyden sekä aktiivisen toiminnan alan kehittämiseksi. Pentin taiteelliselle asenteelle on ominaista älykäs traditiotietoisuus yhdistyneenä jatkuvaan sisällölliseen, ilmaisulliseen ja keholliseen uteliaisuuteen ja kysymyksenasetteluun. Hän työskentelee laaja-alaisesti tanssin, esitystaiteen ja nykyteatterin rajapinnoilla, omaten monipuoliset keholliset praktiikat ja esitykselliset ilmaisukielet. Oman ryhmänsä esitystoiminnan ohella hän tuottaa tanssin käsitteistöön ja artikulaatioon liittyviä tapahtumia, kuten kansainvälisen hankealustan After Contemporary ja seminaarisarjan ja antologian Postmoderni tanssi Suomessa?
Pentin opetustyö tanssin ja teatterin opiskelijoiden sekä ei-ammattilaisten, kuten autismin kirjon nuorten parissa on aidon dialogista ja kannustavaa. Kollegojaan hän tukee luottamaan omaan taiteilijuuteen koulutustaustasta ja sukupolvesta riippumatta.
Esittävien taiteiden valtionpalkinnoista päättää esittävien taiteiden toimikunta.
Kirjallisuuden valtionpalkinnot
Kirjailija Eeva Kilpi (s. 1928) on kautta mittavan tuotantonsa käsitellyt ekologisia teemoja, naisen suhdetta itseensä ja muihin sekä pakolaisuutta, jonka hän karjalaisevakkona on itsekin kokenut.
Kirjailija ei ole myötäillyt kulloisenkin julkisuuden suosimia aiheita ja asenteita vaan on sitkeästi kulkenut omaa polkuaan. Aika on osoittanut Kilven tuotannon kestäväksi. Hän on ollut tärkeän asian äärellä ja oikeassa jo paljon ennen nykykeskustelua. Pakolaisuus on kipeän ajankohtaista, ihmiskunnan ja luonnon kohtalo on vaakalaudalla eivätkä naisen itsemääräämisoikeus tai seksuaalisuus ole itsestäänselvyyksiä vieläkään.
91-vuotias kirjailija ja runoilija Eeva Kilpi on monin tavoin innoittava esikuva. Hän osoittaa, että taiteilijan työ voi olla luomisvoimaista ja ajatonta tekijän ikävuosista huolimatta. Hänen viimeisimmät teoksensa ovat kirkkaita, syvästi inhimillisiä ja puhuttelevia: Kuolinsiivous (2012), Sininen muistikirja ja Punainen muistikirja (2019).
Cia Rinne (s. 1973) on kansainvälisesti tunnetuimpia nykyrunoilijoitamme, vaikka toistaiseksi melko tuntematon kotimaassaan. Hänen taiteellinen tuotantonsa edustaa yhtä kirjallisuuden nykysuuntausta, jossa kirja on vain yksi monista ilmenemismuodoista. Rinteen runokirjatrilogian zaroum, notes for soloists ja l'usage du mot suvereenit ja uudistavat runot ovat eri kielten, taiteiden ja mediumien kohtaamispaikka. Hän kirjoittaa kielen perusteisiin menevät monikieliset ja minimalistiset runonsa englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja muilla eurooppalaisilla kielillä sekä käyttää käsitetaiteellisia ja visuaalisia keinoja. Hän toimii myös äänirunoilijana.
Cia Rinteen runous tapahtuu niin kirjan sivuilla, striimattavina ääniteoksina, interaktiivisina animaatioina, ääni- ja teksti-installaatioina gallerioissa ja museoissa kuin live-esityksinä tai performansseina. Rinteen monikielinen tuotanto kyseenalaistaa myös kielen identiteettien rakentajana. Hänen runoudessaan ei ole oikeita eikä vääriä kieliä. Niin kielten kuin taidemuotojen monimuotoisuus on Cia Rinteen poetiikan keskiössä.
Kirjallisuuden valtionpalkinnoista päättää kirjallisuustoimikunta.
Kuvataiteen valtionpalkinto
Taidemaalari Jukka Korkeila (s. 1968) on ollut viime vuosikymmenet hengästyttävän tuottelias taiteilija, ja hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa merkittävissä näyttelyissä ympäri maailman. Korkeilan maalausten kieli on persoonallista. Hän purkaa teoksissaan totuttuja kauneuskäsityksiä ja normeja, ja teosten keskiössä on sallivuus, hyväksyntä sekä moniarvoisuus.
Tuoreissa teoksissaan Korkeila rakentaa symboliikkaa muun muassa tunnistettavien katolisen kirkon paavien ja maailman poliittisten johtajien kuvastolla. Teokset pursuavat maailmankatsomuksiin, sukupuoli-identiteetteihin ja poliittiseen liittyviä teemoja kuitenkin siten, että päällimmäinen tunne kokijalle on lempeys ja huumori. Korkeila valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2002.
Kuvataiteen valtionpalkinnosta päättää visuaalisten taiteiden toimikunta.
Lastenkulttuurien valtionpalkinto
Inarilainen rap-muusikko Ailu Valle (s. 1985) räppää pohjoissaameksi, suomeksi ja englanniksi paitsi saamelaisfestivaaleilla niin myös kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Valle on julkaissut kolme sooloalbumia.
Nuortenkulttuurilla on merkitystä lapsen ja nuoren kasvulle. Vaikka rap-musiikki genrenä on laajentunut nuorten musiikista kaikenikäisiin, rapilla on paikkansa nuorten maailmassa. Osalle nuorista rap on oma tapa ilmentää asioita. Se voi toimia nuorten maailmassa yhteiskunnallisena herättäjänä tai heidän omien yhteiskunnallisten viestiensä välittäjänä.
Rap-musiikki on monitaiteista, mutta rap-muusikko Ailu Valle edustaa rapillaan myös monikulttuurisuutta. Rap-muusikko Ailu Valle toimii esimerkkinä lapsille ja nuorille mahdollisuudesta tehdä taidetta omaehtoisesti, kulttuurisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta. Vallen työ taiteilijana vahvistaa vähemmistökieliin kuuluvien lasten ja nuorten identiteettiä: jokaisella on oikeus omakieliseen taiteeseen.
Ailu Valle on suorittanut humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Giellagas-instituutissa Oulun yliopistossa.
Lastenkulttuurin valtionpalkinnosta päättää Taiken johtaja.
Mediataiteen valtionpalkinto
Perttu Rastas (s. 1952) on maamme keskeisimpiä mediataiteen edelläkävijöitä, jonka omistautunut työ kuraattorina, tuottajana ja tapahtumajärjestäjänä sekä asiantuntijana on vaikuttanut vahvasti Suomen mediataidekenttään. Hän luennoi edelleen suomalaisen mediataiteen historiasta.
Rastas käynnisti 1980-luvulla Kansan Sivistystyön Liiton videotyöpajan, jossa moni taiteilija sai perustan videotoiminnalleen. Rastas oli mukana perustamassa suomalaisen videotaiteen levitysarkisto AV-arkkia ja järjestämässä Suomen ensimmäistä laajaa kansainvälistä mediataiteen festivaalia, Muumediafestivaalia. Hän toimi myös ensimmäisenä Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK) mediataiteen tuotantotuen esittelijänä 1990-luvulla sekä kuratoi mediataidetta galleria Otsoon ja Kiasmaan. Valtion taidemuseossa hänen vastuullaan oli mediataiteen arkistointi. Rastas sai AV-arkin kiertopalkinnon suomalaisen mediataiteen edistämisestä 2005 ja 2018 hänestä tuli Muu ry:n kunniajäsen.
Mediataiteen valtionpalkinnosta päättää audiovisuaalisten taiteiden toimikunta.
Monitaiteen valtionpalkinto
Taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (s. 1974) työskentelee monitaiteisesti ja yhdistää taiteen tekemiseen vammaispoliittisen aktivismin uutta luovalla tavalla. Wallinheimo-Heimosella on tekstiilitaiteilijan koulutus, jonka pohjalta hän on kehittänyt erittäin kiinnostavaa monitaiteellista työskentelytapaa laajentaen installaatioihin, performansseihin, videotaiteeseen ja muotoiluun.
. Wallinheimo-Heimosen omaääniset teokset käsittelevät vammaisten ihmisten, erityisesti naisten kohtaamaa rakenteellista väkivaltaa ja peräänkuuluttavat ihmisoikeuksien toteutumista sekä osallisuutta. Hän toimii aktiivisesti vammaisuuteen liittyvien ennakkoluulojen ja tabujen rikkojana ja edistää taiteellaan suvaitsevaisuutta ja moninaisuutta yhteiskunnassa. Wallinheimo-Heimosen taide tuo niin yhteiskunnalliseen keskusteluun kuin taiteen kokemiseen tulokulmia, jotka ovat ainutlaatuisia ja marginalisoituja.
Monitaiteen valtionpalkinnosta päättää taiteen moninaisuuden toimikunta.
Muotoilun valtionpalkinto
Korutaideyhdistyksen tuottamat näyttely- ja tapahtumakokonaisuudet ovat edistäneet merkittävällä tavalla suomalaisen korun näkyvyyttä ja yhdistyksen toiminta on luotsannut tekijöitä kansainvälisille areenoille. Yhdistyksen kutsumat kansainväliset vieraat ovat rikastuttaneet suomalaisen korun kenttää työpajoin ja luennoin. Viimeisimpiä hankkeita ovat olleet Korutaideoppaan julkaiseminen, Korutaidelainaamo-toiminnan käynnistäminen sekä kansainvälisen KORU 6 -korutaiteen triennaalin ja seminaarin järjestäminen. Suurin ulkomailla koskaan nähty suomalaisen korun näyttely Northern Light järjestettiin Hollannin CODA-museossa 2019. Yhdistys kerää myös korutaiteen kokoelmaa.
Korutaideyhdistyksen toiminta on ollut tinkimätöntä alan esiintuomiseksi ja sen nostamiseksi arvoisekseen osaksi suomalaista taideteollisuutta. Yhdistyksen toiminnassa muotoilu ja taide ovat esimerkillisesti edustettuina ja yhdistyksen tuottamat tapahtumat ovat vakiinnuttaneet asemansa korutaiteen kansainvälisessä kentässä.
Muotoilun valtionpalkinnosta päättää arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta.
Musiikin valtionpalkinnot
Sopraano Camilla Nylund (s.1968) on tämän hetken kysytyimpiä kansainvälisiä oopperataiteilijoitamme. Pohjoismainen kuulaus sekä äänen soinnillinen rikkaus yhdistyvät loistokkaalla tavalla Nylundin persoonassa. Hänen sisäistämänsä lavakarisma lumoaa yleisönsä välittömästi, kuten kävi viime keväänä Pariisin oopperan Rusalkassa, jonka vaativassa nimiroolissa hän viimeistään vakuutti kuuluvansa aikamme merkittävien sopraanojen joukkoon.
Camilla Nylund on tunnustettu ja vahva Richard Straussin musiikin tulkitsija ja hän debytoi joulukuussa New Yorkin Metropolitan -oopperassa Straussin Ruusuritari-oopperan Marsalkattaren roolissa. Straussin Salomen nimirooli oli hänen kansainvälinen läpimurtonsa viisitoista vuotta sitten. Nylund esiintyy säännöllisesti keskeisissä oopperataloissa ja konserttiareenoilla ja Wienin valtionooppera myönsi hänelle tänä vuonna arvostetun Kamarilaulajan arvonimen.
Paula Vesala (s. 1981) on multitalentti visionääri, joka oman musiikkinsa lisäksi säveltää ja sanoittaa muille artisteille. Vesalan musiikki ja lyriikat resonoivat nykyhetkessä, samalla sekä suvereenisti valloittaen että rohkeasti haastaen pop-iskelmän kenttää. Vesalan yhdessä Jori Sjöroosin ja Mira Luotin kanssa luoma PMMP-yhtye oli 2000-luvun alun iso sukupolvikokemus. PMMP:n lopetettua aktiivisen uransa 2013 Paula Vesala muuntui sooloartisti Vesalaksi.
Artisti-Vesala on ultramoderni, musiikillisesti uuteen aikaan ja 2020-luvulle kurottava auteur. Samaan aikaan lyyrikko Paula Vesala edustaa lauluteksteissään kirkkainta suomalaisen kirjallisen laadun perinnettä. Kipeiden teemojen käsittely kevyessä esitysmiljöössä luo Vesalan taiteeseen sen sävykkään katkeransuloisen voiman. Laaja-alaisuus on oleellinen osa Paula Vesalan ominaislaatua. Vuonna 2020 saa ensi-iltansa Kansallisoopperan tilaus, jossa Vesalan ja Esa-Pekka Salosen yhteistyönä syntyy immersiivistä teknologiaa hyödyntävä teos.
Musiikin valtionpalkinnoista päättää musiikkitoimikunta.
Valokuvataiteen valtionpalkinto
Valokuvataiteilija Tiina Itkonen (s. 1968) tunnetaan erityisesti polaaristen alueiden ja ilmastonmuutoksen jälkien kuvaajana. Vuodesta 1995 lähtien hän on dokumentoinut Grönlannin eskimoiden arkea ja ympäristöä ja julkaissut teemasta kaksi merkittävää valokuvataidekirjaa, Inughuit (2004) ja Avannaa (2014). Teoksissa toistuvat visuaalisesti vaikuttavat lumen ja jään peittämät muodot, jotka yhdistyvät maiseman ja asumusten kulttuurisiin arkisiin jälkiin.
Itkosen teoksia on ollut esillä muun muassa Venetsian ja Sydneyn biennaaleissa ja monissa maailman merkittävimmissä valokuvataiteen museoissa ja gallerioissa. Jo vuosia Itkonen on ollut tunnetuimpia suomalaisia valokuvataiteilijoita maailmalla. Hän valmistui Turun taideakatemiasta vuonna 1995 ja Taideteollisesta korkeakoulusta 2002.
