Hyppää pääsisältöön
Kini Laine
/ 26.07.2014

Outi Pakkanen kasvattaa jännitystä ja yllättää

Outi Pakkasta kiinnostaa iihmismieli ja sen vaikutukset elämään. Kirjoissaan hän kasvattaa jännitystä pikku hiljaa ja haluaa yllättää lopussa.

1. Marius on psykologinen jännitysromaani. Miksi juuri psykologinen?

Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän haluan keskittyä psykologiseen jännitykseen, ihmisen mieleen. Muut dekkarikirjailijat saavat hoitaa raa’at murhat ja poliisin työn tarkat kuvaukset. Heitän jokaisen kirjan alussa itselleni kysymyksen, mikä saa ihmisen toimimaan niin kuin hän lopulta toimii? Kasvatan jännitystä vähitellen, joskus melkeinpä siten, että vielä puolessa välissä lukija saattaa ihmetellä, tapahtuuko tarinassa mitään ratkaisevaa. Se on tapani koukuttaa lukija, ja aina parempi, jos loppuratkaisu vielä onnistuu kunnolla yllättämään, kuten Mariuksessa runsaasta palautteesta päätellen on käynyt.

Outi Pakkanen
Outi Pakkanen. Kuva: Otava/Pertti Nisonen

2. Kirjoissasi on hyvää Helsinki-kuvausta ja ruokaa, mutta eniten tykkään juuri siitä kun ihmismieli teettää kaikenlaista. Millaista taustatyötä teet juuri tämän ihmismielen vuoksi?

Taustatyö on hyvin yksinkertaista: luen lehtiä ja kuuntelen uutisia, leikkaan talteen kiinnostavia pikku juttuja ja jopa kuolinilmoituksia, joista saattaa syntyä kirjan koko idea. Mutta ennen kaikkea kuuntelen ja katselen ihmisiä, joskus itseni kannalta jopa rasittavuuteen asti. Alitajunta työskentelee kaiken aikaa. Vaikka olen itse kova puhumaan, toinen puoli minusta tarkkailee tauotta, olen antennit auki yötä päivää. Mukana kulkee aina myös pieni muistilehtiö, johon kirjoitan näkemiäni ja kuulemiani havaintoja, repliikkejä ja ideoita.

3. Jännittääkö sinua itseäsi, kun kirjoitat jännittäviä kirjoja?

Ei jännitä enää, mutta muistan miten ensimmäistä dekkaria kirjoittaessani rupesi pelottamaan, kun kirjoitin murhayrityksestä. Olin yksin kotona, eikä tuntunut yhtään turvalliselta. Pari kertaa olen joutunut itkun takia keskeyttämään hetkeksi, kun olen kirjoittanut kaltoinkohdelluista lapsista. Heistä alkoi tulla liian todellisia.

4. Mitä kuuluu Anna Laineelle?

Anna Laine voi hyvin, mutta on nyt määrittelemättömän pituisella lomalla. Joskus vain käy niin, että kirjailija yksinkertaisesti kyllästyy vakiohenkilöönsä ja päästää tämän vapaalle. Kyllä Anna resepteineen vielä palaa, samoin mäyräkoira Justus, jonka hyvinvoinnista lukijat aina kyselevät. Parivaljakolla tuntuu olevan sen verran vankka ja uskollinen fanijoukko, että pakkohan minun on heistä taas ennemmin tai myöhemmin kirjoittaa. . .

5. Marius on nyt luettu. Milloin saadaan sinulta seuraava jännityspaketti

Päässä pyörii kaikenlaista, itse asiassa muuan teema on jo saamassa muotoakin. Kirjan nimikin on jo valmiina - tai itse asiassa vaihtoehtoja on kaksi. Nyt pidän lomaa ja palaan koneen ääreen viimeistään alkusyksystä. Milloin kirja ilmestyy, on tietysti herrassa, kuten kulunut sanonta kuuluu, mutta tavoitteena on kyllä ensi vuoden syksy.