Miksi ihminen nauttii pelistä? Siksikö, koska pelillä, toisin kuin elämällä, on selvät säännöt ja yksi päämäärä? Taiteen moniottelija Teemu Mäen neljännessä runokokoelmassa Poika ja pallo (Gummerus) pohditaan lapsen suhdetta jalkapalloon, vanhempiin, maailmaan ja elämän kiertokulkuun.
Poika potkii palloa. / Koko maailma mahtuu palloon: / äiti ja iskä, koulu ja kärpäset, / taivas ja sen takaiset.
Runojen poika tietää varmasti, että futiksen aikana maailma menee raiteilleen, ruoho tuoksuu hurjasti ja maapallo hullaantuu omasta pyörimisliikkeestään. Kokoelman päätösosiossa pallokenttä hiljenee, kun taivaalta sataa lunta.
”Kirjoitin jalkapalloaiheisten runojen sarjan, koska olen katsellut kentän laidalta lasteni futispelejä sekavin tuntein monta vuotta. Samalla olen muistellut omaa lapsuuttani ja miettinyt milloin ja miten ihminen — esimerkiksi minä — oppisi elämään hyvin. Futisrunojen lisäksi kirjassa on kolme rukousta: yksi minulta Joulupukille, toinen Enkeliltä meille, kolmas joltain profeetalta kaikille”, Teemu Mäki kertoo.
Kuvataiteen tohtori Teemu Mäki (s. 1967) on runoilija, esseisti, näytelmäkirjailija, kuvataiteilija ja teatteri- sekä elokuvaohjaaja. Hän on toiminut Aalto-yliopiston kuvataiteiden professorina 2008–2013 ja Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana vuodesta 2018 lähtien. Hän on myös futisvanhempi ja kolmen lapsen isä. Helsingissä asuva Mäki on kotoisin Lapualta.
