Mesenaatit on ainutlaatuinen kertomus Serlachiuksista taide-elämän tukijoina, paperiyhtiön johdossa ja mänttäläisen ihanneyhteiskunnan rakentajina. Tarinaan nivoutuu suomalainen metsä, jota esitellään niin taiteen kuin Serlachiusten toiminnan kautta.
Serlachiuksista taiteen tukijoina kerrotaan nyt ensimmäisen kerran näyttelyssä, vaikka se on keskeinen osa Serlachiuksen tarinaa ja identiteettiä. Roomalaisesta Maecenaasta ja Firenzen Mediceistä alkava kertomus saa näyttelyssä suomalaisen vastineensa Mäntän patruunoista.
Mesenaatit-näyttelyn pienoismallihuone. Kuva: Suvi Rauhala
Gustaf Adolf Serlachius löysi 1800-luvun lopulla nuoren Akseli Gallen-Kallelan ja Emil Wikströmin tukien heitä rahallisesti ja tilausteoksilla. Gösta Serlachius jatkoi suomalaisten taiteilijoiden tukemista ja perusti 1933 taidesäätiön kokoelmansa turvaksi. R. Erik Serlachius ja Gustaf Serlachius jatkoivat taidesäätiön kehittämistä.
Pysyvä Mesenaatit-näyttely liittyy osaksi yhtiön vanhan pääkonttorin historiaa ja museohuoneita. Serlachiuksella on jo pitkään haluttu häivyttää perinteistä jaottelua taide- ja historiamuseoihin. Sitä tukee Serlachiuksen tarina, jossa taide, yhtiö, metsä, suomalaisuus ja arkkitehtuuri kietoutuvat yhteen.
”Näyttelyn huolellisesti suunnitelluissa, visuaalisissa tiloissa nähdään historiallisia esineitä ja jonkin verran taidetta. Näyttely sisältää myös paljon tutkijoidemme käsikirjoittamia multimedioita, joiden runsas kuvitus tukee tekstiä”, Sivonen kertoo.
Ihanneyhteiskuntaa rakentamassa
Näyttelyn tarina laajentuu taiteen tukemisesta Mäntän kehittymiseen. Toisen kerroksen aulassa nähdään sarjakuvamaisia kohtauksia ja lyhyitä tekstejä Mäntän historiasta. Ne alkavat ensimmäisen puuhiomon perustamisesta 1868 ja päättyvät G. A. Serlachius Osakeyhtiön ja Metsäliiton Teollisuuden fuusioon 1986.
Mäntästä muodostui G. A. Serlachius -yhtiön myötä vauras pieni teollisuusyhteisö, jota esiteltiin 1950–60-luvuilla suomalaisena ihanneyhteisönä ja johon kävivät tutustumassa niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin arvovieraat.
Ihanneyhteiskuntaa käsitellään Mäntän keskeisiä rakennuksia kuvaavien tyyliteltyjen pienoismallien ja niihin liittyvien multimedioiden kautta. Yhtiö ohjasi taajaman kaavoitusta ja rakennutti tärkeitä rakennuksia Mäntän Klubista kirkkoon ja ammattikoulusta paloasemaan.
Yhtiö vastasi monien muiden teollisuuspaikkakuntien tavoin myös sairaanhoidosta, sosiaalihuollosta, koulutuksesta ja asunnoista ennen kuin yhteiskunta alkoi ottaa vastuuta näistä tehtävistä. Monipuolisella vapaa-ajantoiminnalla haluttiin varmistaa osaavien työntekijöiden ja toimihenkilöiden saaminen paikkakunnalle ja pysyminen siellä.
Serlaa sen olla pitää!
Kukapa ei olisi kuullut mainoslausetta Serlaa sen olla pitää! G. A. Serlachiuksen perustamien tehtaiden tuotteita markkinoitiin yhtiön ensimmäisinä vuosikymmeninä useilla eri nimillä. Näitä olivat mm. The Best Hygienic Toilet Paper, Mänttä ja Paras.
Serla-tuotemerkki syntyi 1960-luvulla, kun G. A. Serlachius -yhtiö aloitti pehmeän WC-paperin valmistamisen Mäntässä Euroopan tehokkaimmalla kreppipaperikoneella. Yhtiön lanseeraama tuotesarja valtasi markkinat Serla-nimellä ja tutun piirrostytön avittamana. Serla elää edelleen Mäntän tehtaiden pehmopapereissa.
Näyttelyssä nähdään esimerkkejä Serlachius-yhtiön tuotteista ja niiden markkinoinnista, jossa yhdistyivät kuluttajavalistus ja työ suomalaisten kotitalouksien hygienian parantamiseksi.
Kierrätystä ympäristöä ajatellen
Mesenaatit sisältää omat kokonaisuutensa, joissa esitellään Pääkonttorin historiaa ja Taidekaupungin tarinaa. Metsän maailma on näyttelyyn liittyvä työpaja ja elämystila, jossa viihtyvät niin aikuiset kuin lapsetkin.
Näyttelyn pääkuraattori on johtaja Pauli Sivonen, ja sen visuaalisen ilmeen on luonut suunnittelupäällikkö, lavastaja Tarja Väätänen. Serlachiuksen organisaatio on osallistunut laajasti näyttelyn sisältösuunnitteluun ja tuotantoon.
Museoiden ympäristöajattelun hengessä näyttelyssä on käytetty myös kierrätettyjä materiaaleja. Eri puolilta rakennusta löytyy muun muassa ensimmäisestä perusnäyttelystä tuttuja puisia hahmoja, jotka kertovat inhimillistä tarinaa yhtiön ja Mäntän historiasta.
